Runo Anne Jouhtinen

Kuvat Ilkka Kallio

Takaisin edelliselle sivulle

Illan hämäryydessä, yön pimeydessä,

vartioi metsäisiä polkuja Soturitar,

Pohjolan tytär, Louhettaren suvun

levoton sielu.

Hän katsoo kulkijat, tarkastaa tulijat,

eksyttää epäilijät ja pelottaa tunkeilijat.

Ei armoa tunne häpeämättömille,

ei hyvällä katso ylimielisyyttä,

julmuutta, ei ahneutta.

Iätön hengen Soturi vaeltaa

ikuisesti ja väsymättömästi,

toteuttaen iänikuista tehtäväänsä.

 

Olisitko valmis astumaan Louhen

tyttären silmien katsottavaksi?

Avaamaan sielusi maisteltavaksi,

henkesi kosketeltavaksi?

Silläkin uhalla, että tuon

kohtaamisen jälkeen mikään ei

enää ole kuten ennen?

Ihmisen peilinä, varjojen pintana,

Soturitar antaa mahdollisuuden

muuttua, astua sisäisille

tuntemattomille poluille ja tajuta…