TUNK-POH JA KUUSIJALKAINEN HIRVI/ Hanti- eli ostjakkisatu, Venäjä

  

Tämä tarina tapahtui aikana, jolloin Tunk-poh oli vielä yksi mahtavista jumalista, joka asui taivaissa. Silloin hirvillä oli vielä kuusi jalkaa ja siksi ne juoksivatkin paljon nopeammin kuin nykyiset hirvet, joilla on enää vain neljä jalkaa jäljellä.

Ihmiset näkivät nälkää, koska eivät tavoittaneet hirviä metsästäessään. Ne olivat aivan liian nopeita kaadettaviksi ja siksi ihmiset pyysivät hädissään Tunk-pohilta apua.

"Miksi auttaisin teitä?, tiuskaisi Tunk-poh vihaisena. Kärsikää nälkää, ellei teistä ole hirvenajoon! Olette kehnoja ja laiskoja ajajia. Opetelkaa paremmiksi metsästäjiksi, niin saatte tarpeeksi lihaa, ettekä näe nälkää."

Mutta ihmiset eivät tavoittaneet nopeita kuusijalkaisia hirviä, vaikka olisivat tehneet mitä.

Taivaissa asuva mahtava ylijumala Turim katseli aikansa ihmisten hätää ja tuumi itsekseen: Ihmiset ovat oikeassa. Kukaan ei tavoita nopeita kuusijalkaisia hirviä. Ne ovat aivan liian nopeita tavoitettaviksi.

Sitten hän kutsutti Tunk-pohin luokseen ja sanoi tälle: "Teet ihmisille vääryyttä. Miten kaksijalkainen voisi tavoittaa kuusijalkaisen? Yritä itse ajaa hirveä, niin näet, miten vaikeaa se on!"

"Vai muka vaikeaa!", nauroi Tunk-poh ja valmistautui hirvenajoon.

Ensin hän meni pyhän puun juurelle ja veisti siitä itselleen sukset. Sellaisesta puusta tehdyt sukset ovat tavallisia suksia paljon sivakammat eikä niillä kaadu. Sitten Tunk-poh lähti tavoittamaan hirveä. Hän hiihti hirven jäljessä päivän ja toisenkin, mutta ei tavoittanut sitä. Vihdoin hän ajoi hirven taivaalle, mutta ei tavoittanut sitä sielläkään.

Lopulta Tunk-poh suuttui niin, että kirosi ajamansa hirven ja muutti sen taivaalle Ison Hirven tähdistöksi.

Mutta suuttumus valtasi myös mahtavan ylijumala Turimin. Hän rankaisi Tunk-pohia muuttamalla tämän Kuuksi, jonka on loistettava ihmisille taivaalla yökaudet. Ja hirviltä Turim vei kaksi jalkaa, jotta ihmiset voisivat helpommin ajaa niitä eivätkä näkisi nälkää.

Mutta Tunk-pohin suksenladut jäivät taivaalle, linnunradaksi niitä kutsutaan, ja ne voidaan yhä tänäkin päivänä nähdä taivaalla.

Takaisin