JOUTSEN, JOKA MUUTTUI TÄHDEKSI, Suomi

 Kalastajat olivat olleet järvellä koko päivän. Kun ilta läheni, he huomasivat, etteivät enää ennättäisi ennen pimeän tuloa yöksi kotiin. Niinpä he päättivät yöpyä Läppäjärven kalasaunassa. Miehet eivät olisi halunneet yöpyä saunassa, sillä saunassa sanottiin kummittelevan.

 Kun ilta koitti, kalastajat kävivät yöpuulle. Pian viimeisetkin puheet vaikenivat ja saunasta kantautui vain kuorsausta, pihinää ja puhinaa. Mutta keskiyöllä miehet heräsivät yllättäen oven kitinään ja viileän syystuulen puhuriin, joka tunkeutui ovesta sisään.

Valkoinen, ihmishahmoinen haamu leijui sisään. Uni kaikkosi heti miesten silmistä ja he kaikki kipusivat pikimmiten saunan ylimmälle lauteelle. Tiukasti toisiinsa painautuneina miehet katselivat kuinka valkoinen, ihmishahmoinen haamu liikuskeli ympäri huonetta. Säikähdyksestään toivuttuaan hätäisin mies ampui aavetta pyssyllään. Mutta luoti ei näyttänyt tehoavan haamuun eikä kalastajien auttanut kuin odottaa ja katsella. Aikansa saunassa kierreltyään aave haihtui yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin. Puhuri jäi vain vinkumaan ovenpielissä.

 Seuraavana aamuna kalastajat päättivät jäädä yhdessä saunalle selvittämään haamun arvoituksen. Kirkkaassa päivänvalossa kaikki väittivät uskaltaneensa katsoa pelotta aavetta silmästä silmään. Kalastajat varasivat yöksi kuitenkin mukaansa varuiksi hopealuoteja arvellen pystyvänsä niillä taltuttaman haamun.

 Yön saavuttua miehet olivat nukkuvinaan saunan lauteilla. Viimein keskiyön jälkeen ovi narahti. Ovelle lehahti uljas, pitkäkaulainen valkea joutsen, jonka kyljet ja pää hohtivat hopeisina huoneen pimeydessä.

 Kalastajat tuijottivat lumoutuneina kauneinta näkemäänsä lintua. Sitten eräs miehistä kohotti pyssynsä ja ampui hopealuodilla lintua kohti. Joutsen syöksyi kirkaisten ulos pimeään yöhön särkien mennessään oven ja ovenpielet. Sen valkoinen hahmo nousi yötaivaalla korkeammalle ja korkeammalle kunnes kalastajat eivät voineet enää erottaa sitä tähdistä.

Takaisin