RUNO ELÄMÄSTÄ JA KASVAMISESTA

 

A.

Enkelin siiven sipaisu saa hengen

laskeutumaan syntyvän

ihmislapsen sieluun,

matka alkaa ja elämän seikkailut

odottavat…

 

Taivainen tähtisade laskeutuu yllemme

näkymättömänä synnyttyämme,

se suojelee ja ohjaa polulla

pienin jaloin vaeltavaa…

 

B.

Vuodet vierivät ja niin

kasvaa myös ihminen;

hän nauraa, itkee,

iloitsee ja suree

matkaa tehdessään.

Uskoo hyvyyteen ja uskaltaa

unelmoida, luoda elämää…

Enkelin siivet suojanamme

kuljemme tietämme eteenpäin,

askel askeleelta kasvaen

ja sisäisesti ihmisenä kehittyen…

  

 

C.

Aikojen saatossa saapuu

rakkaus roihuten,

kulkee ihminen rinnan

valittunsa kanssa,

näkee lastensa varttuvan…

 

Taivaiset tuulet tuovat

korviimme kuiskauksia,

Taivaiset tuulet tuovat

korviimme kuiskauksia

 

ne saavat meidät tajuamaan

arvon elämän pienten ilojen…

 

D:

Niin jatkaa matkaansa ihminen,

aikain saatossa henkensä kypsyen.

On tullut siksi mitä tuli olemaan,

taivaasta laskeutuneena,

 

ihmisenä ihmisten joukkoon,

ihmisenä ihmisten joukkoon

 

Ihmisenä, siivettömänä enkelinä,

kuljemme läpi elämämme,

riemuiten ja Valon siementä

sisällämme kantaen…

 

Takaisin