"RAKKAUS"

 

Linnassa neito odottaa

Sulhoaan taistelusta.

Sydän kaipaa ja kuuntelee

Itkeekö veri kentällä.

 

Niin aika vierii eteenpäin

Vain tuuli kuiskii viestejään.

Se kietoo neidon syliinsä

Ja antaa hellän suudelman.

 

Sä rakas älä murehdi

Sun kanssas oon iäti.

Vaikk’ sydämein se kuolis pois

Ei rakkaus koskaan katoa.

 

Niin miekat verta janoaa

Mies maahan kaatuu, vavahtaa.

Vie peitsi hengen soturin

Ja tuuli itkee kyynelin.

 

Unestaan neito kavahtaa

Hän tietää sulhon saapuneen.

Kuin käsi kylmä poskellaan

Suudelman tuntee huulillaan.

 

Sä rakas älä jätä mua

Mua hetki oota, pyydän sua.

On silta luokses hopeinen

Sen kuljen kerran viimeisen.

 

Muurilta alas hypähtää

Tuo neito nuori, kaunoinen.

Viel’ pieni hymy huulillaan

Henkensä antaa Luojalleen.

 

Ritari käsivarsilleen

Neidon nostaa suudelmaan.

Selässä ratsun hopeisen

He matkaa jatkaa sylikkäin.

 

Valossa täyden kuutamon

Sä heidät nähdä yhä voit.

Kuunsiltaa pitkin matkaavat

Nuo henget usvamaailman.

 

Kun rakkaus kahden ihmisen

Liekkiin syttyy, roimahtaa.

Sen voima on niin ihmeinen

Ett’ tuuli laulaa iloiten…

Takaisin