"PEURANAINEN"

 

Unimaailmassa matkaa nainen,

Peurojen hengetär,

unikuvia sielullaan katsoen.

Näkee maailman näkymättömyydet,

koskettaa pohjattoman elämänlähteen

loppumattomia syvyyksiä.

Hän vaeltaa uneksuen

todellisuutensa rajamaille,

katsoo läpi harhan ja illuusion.

Uneksii ihmisen maailmasta,

tuntee elämän tunnun ihollaan.

Peuranainen katsoo syvälle

ihmisen uneksuviin silmiin,

puhaltaa hengen hänen unelmiinsa,

hipaisee sielun hereille, koskettaa.

Peuranainen, naisenmuotoinen,

iätön, iänikuinen, lepää

maailmankaikkeudessa uneksuen,

tähdet sisällään loistaen…


Peuranaisen jalat astuvat

pehmeästi, jälkiä jättämättä;

Maa kantaa häntä lempeästi,

riemuiten ja hiljaa kuiskien.

Seuraamalla Peuranaista voit löytää

rauhan Sielullesi metsien kätköistä…

 

 

Peuranaisen ihoa hyväilevät Pohjolan

vuorilta puhaltavat suuret Tuulet,

Ilma ylistää hänen katoamatonta

kauneuttaan, henkeään.

Sulje silmäsi ja levitä kätesi vuoren

laella, voit oppia lentämään…

 

 

 

Peuranaisen sydämessä roihuaa

ikuinen sammumaton Tuli,

se saa hänet rakastamaan elämää

ja unelmia väkevästi, luovuttamatta.

Kulkemalla Tulen läpi voi ihminen

oppia kuulemaan henkistä ohjaustaan…

 

  

Peuranaisen silmissä voi nähdä

Suurten Vesien tummat pyörteet,

ne keinuttavat häntä pehmeästi

sylissään, kuin pientä syntyvää.

Antaudu virran vietäväksi, Vesi

tietää minne sinut viedä…

 

Takaisin