Veden emo, Maailmojen Äiti,

heräsi unestaan ja nousi

aaltojen alta aikojen alussa.

Heräsi Halu ja Tahto

luoda ympärilleen elämää,

tehdä Tyhjyys täydeksi

elävästä.

 

Katsoi Tyhjyyttä,

kuunteli Hiljaisuutta,

tunsi Yksinäisyyden

kosketuksen sisimmässään.

 

Niin itki kyyneleen kämmenelleen,

hellästi puhalsi siihen Hengen.

Ensin syntyivät Veden elävät,

sitten Maalle eläimet kulkeviksi

ja lopulta Ilma täyttyi siivekkäistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeisestä kyyneleestä

sai alkunsa ihminen,

Veden emosen,

Maailmojen Äidin lapsi…

 

 

 

Runo Anne Jouhtinen

Kuvat Ilkka Kallio

Takaisin edelliselle sivulle